Parkinsonin Tauti

Parkinsonin tauti on aivojen liikejärjestelmään vaikuttava pitkäaikaissairaus, ja tähän kategoriaan kuuluvat lääkkeet on kehitetty lievittämään taudin oireita ja tasaamaan liikehäiriöitä. Lääkkeet vaikuttavat yleensä keskushermoston välittäjäaineisiin, erityisesti dopamiiniin, tai tasapainottavat hermoston toimintaa muilla mekanismeilla. Lääkkeiden tavoitteena on parantaa potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua oireiden hallinnan kautta, vaikka itse sairauden etenemistä ne eivät pysäytä.

Useimmiten lääkitystä käytetään motoristen oireiden, kuten lihasjäykkyyden, vapinan ja liikkeiden hidastumisen, hallintaan. Myös hoitoon liittyvät vaihtelut ja liikerekisteröitymishäiriöt ovat lääkkeellisesti hallittavissa eri tavoin. Osa valmisteista sopii varhaiseen vaiheeseen, osa käytetään sairauden edetessä tai tilanteissa, joissa lääkkeen vaikutus vaihtelee päivän aikana. Lääkitys on usein osa laajempaa hoitosuunnitelmaa, jossa huomioidaan potilaan yksilöllinen oirekuva.

Tämän kategorian valmisteisiin kuuluvat eri mekanismeilla toimivat lääkeaineryhmät. Levodopa-valmisteet, kuten levodopan ja karbidopan yhdistelmät Sinemet ja Sinemet CR sekä kombinaatioita sisältävä Stalevo, ovat monille potilaille keskeisiä tehoa antavia vaihtoehtoja. Dopamiiniagonisteihin lukeutuvat esimerkiksi pramipeksoli (Mirapex), ropiniroli (Requip) ja bromokriptiini (Parlodel), jotka jäljittelevät dopamiinin toimintaa aivoissa. MAO-B-estäjät, kuten selegiliini (Eldepryl), hidastavat tiettyjen välittäjäaineiden hajoamista, antikolinergit kuten artane ja kemadrin vaikuttavat erityisesti vapinaan, ja amantadiini (Symmetrel) voi lievittää liikehäiriöitä ja ehkäistä joitakin lääkkeen aiheuttamia haittoja.

Valmisteiden muoto ja annostelu vaihtelevat: on tabletteja, kontrolloidun vapautumisen valmisteita (esimerkiksi CR-versiot), yhdistelmävalmisteita sekä eri vahvuuksia, joiden avulla pyritään tasapainottamaan vaikutuksen kestoa ja sivuvaikutuksia. Eri valmisteiden välillä voi olla merkittäviä eroja vaikutuksen alkamisen nopeudessa, keston vaihtelussa ja yhteensopivuudessa muiden lääkkeiden kanssa, mikä vaikuttaa siihen, millainen lääkevalinta on käytännössä tarkoituksenmukaisin potilaan tilanteessa.

Turvallisuuteen liittyvät tekijät ovat moninaisia: yleisimpiä haittavaikutuksia voivat olla pahoinvointi, huimaus, rytmihäiriöt, ortostaattinen hypotensio, uneliaisuus ja psyykkiset muutokset kuten hallusinaatiot tai mielialan vaihtelut. Pitkäaikaiskäytössä voi esiintyä myös liikerekisteröitymiä eli dyskinesioita. Myös yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden, esimerkiksi tiettyjen masennuslääkkeiden, kanssa voivat olla merkittäviä. Lääkityksen valinta, annostusten säätö ja seuranta perustuvat yleensä lääkärin arvioon ja yksilöllisiin tekijöihin kuten ikään, muihin sairauksiin ja samanaikaiseen lääkitykseen.

Käytännössä potilaat ja omaiset etsivät usein tasapainoa tehokkuuden, annostelun helppouden ja siedettävyyden välillä. Moni vertailee eri annosteluvaihtoehtojen, kuten pikavaikutteisten ja hitaammin vapautuvien valmisteiden, etuja ja haittoja sekä harkitsee yhdistelmävalmisteiden hyötyjä vaihtelevien oireiden hallinnassa. Lisäksi kiinnostus kohdistuu siihen, miten lääke vaikuttaa arjen toimiin, mahdollisiin sivuvaikutuksiin ja yhteensopivuuteen muiden lääkkeiden kanssa. Päätökset perustuvat usein pitkäaikaiseen seurantaan ja tarpeen mukaan tehtäviin muutoksiin hoitotiimin kanssa.