Migreeni

Migreeni-lääkkeet on tarkoitettu päänsäryn ja siihen liittyvien oireiden hoitoon. Niillä pyritään pysäyttämään akuutti kohtaus tai vähentämään kohtauksen voimakkuutta ja kestoa. Migreeniin liittyy usein voimakas, pulssimainen kipu toisen päänpuoliskon alueella sekä pahoinvointi, valo- ja ääniherkkyys, ja lääkkeet on kehitetty vaikuttamaan näihin oireisiin eri mekanismein.

Tyypillinen käyttötilanne on äkillinen migreenikohtaus, jonka aikana halutaan nopea helpotus kipuun ja muuhun oireistoon. Joissakin tapauksissa lääkettä käytetään myös kohtauksen alkuvaiheessa, sillä nopea aloitus voi monilla potilailla lyhentää kohtauksen kestoa. Toisaalta usein toistuvassa tai vaikeassa migreenissä käytetään myös pitkäaikaisia ennaltaehkäiseviä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu vähentämään kohtausten määrää ja vakavuutta.

Lääkeryhmiä, joita tässä kategorassa tavallisesti esiintyy, ovat triptaanit sekä kipulääkkeet ja pahoinvointilääkkeet. Triptanit ovat migreenille spesifisiä lääkkeitä, joista tunnettuja esimerkkejä ovat sumatriptaani (Imitrex), rizatriptaani (Maxalt) ja zolmitriptaani (Zomig). Tavalliset kipulääkkeet, kuten parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet (esimerkiksi ibuprofeeni), kuuluvat myös oireenmukaiseen hoitoon. Lisäksi käytössä voi olla pahoinvointia lievittäviä valmisteita, yhteisvalmisteita ja harvemmin käytettyjä ergotamiineja tai niiden johdannaisia.

Valmisteet eroavat muodoltaan ja annostelultaan. Saatavilla on tablettimuotoja, nopeavaikutteisia liukuvia tabletteja, nenäsuihkeita sekä sumatriptaanin tapauksessa injektiomuotoja, jotka tarjoavat vaihtoehtoja etenkin pahoinvoinnin tai oksentelun yhteydessä. Myös pitkävaikutteiset ja matalemmilla annoksilla käytettävät estolääkkeet ovat osa migreenin lääkevalikoimaa, vaikka niiden käyttötarkoitus on erilainen kuin akuuttilääkkeillä.

Turvallisuuteen liittyvät seikat ovat merkittäviä: lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia kuten huimausta, väsymystä, pistelyä tai paikallisia reaktioita käytetystä annostelutavasta riippuen. Jotkin valmisteet eivät sovi tietyille potilasryhmille, esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja sairastaville. Myös lääkeaineiden yhteisvaikutukset ovat huomionarvoisia; esimerkiksi lääkkeiden samanaikainen käyttö muiden serotoniinivaikutteisten aineiden kanssa voi muuttaa vaikutusta.

Ostajien valintakriteereissä painottuvat tehokkuus, vaikutuksen alkamisaika, haittavaikutusprofiili ja annostelun helppous. Myös se, tarvitseeko lääke reseptiä vai onko saatavilla ilman reseptiä, vaikuttaa valintaan, samoin kuin yksilöllinen sairaushistoria ja kohtausten tiheys. Moni etsii vaihtoehtoja, jotka soveltuvat omaan elämään ja oireiden luonteeseen, ja vertailee eri annostelumuotojen ja vaikuttavien aineiden ominaisuuksia ennen päätöstä.