Fluoksetiini on masennuslääke, joka kuuluu selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI) lääkeryhmään. Se vaikuttaa aivojen serotoniinijärjestelmään, mikä auttaa lievittämään masennusta ja ahdistusta.
Fluoksetiinia käytetään masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Sitä voidaan myös käyttää paniikkihäiriön, pakko-oireisen häiriön ja bulimian hoidossa.
Fluoksetiinin yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, ripuli, unettomuus, päänsärky ja seksuaalisen halun väheneminen. Joillakin potilailla voi esiintyä myös painon muutoksia, hikoilua, huimausta ja vapinaa.
Fluoksetiinin vaikutus alkaa yleensä muutaman viikon kuluessa hoidon aloittamisesta. Hoitoa suositellaan jatkettavaksi vähintään 6-12 kuukauden ajan, jotta saavutettu vaikutus säilyy.
Fluoksetiinin käyttöä raskauden aikana tulee harkita tarkkaan. Lääke voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia sikiölle, ja siksi hoitavan lääkärin kanssa tulee keskustella mahdollisista riskeistä ja hyödyistä.
Fluoksetiini tulee ottaa suun kautta kerran päivässä, mieluiten aamulla. Lääkärin määräämää annosta tulee noudattaa tarkasti.
Fluoksetiini ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, mutta joillakin potilailla voi esiintyä psyykkistä riippuvuutta. Lääkkeen käytön lopettamista tulee aina harkita yhdessä hoitavan lääkärin kanssa.
Fluoksetiini voi vaikuttaa muiden lääkkeiden tehoon, ja siksi hoitavan lääkärin kanssa tulee keskustella kaikista samanaikaisesti käytettävistä lääkkeistä.
Jos unohtaa ottaa fluoksetiinia, se kannattaa ottaa heti kun muistaa. Jos seuraava annos on kuitenkin jo lähellä, unohtunut annos kannattaa jättää väliin.
Fluoksetiinin käytön lopettaminen tulee tehdä asteittain, hoitavan lääkärin ohjeiden mukaan. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, kuten pahoinvointia, huimausta ja ahdistusta.